Vety ja biokaasu - Mitä pitäisi tehdä?

Vety ja biokaasu

Vesistöjen ravinnekuormitus, lannoitteiden omavaraisuusongelmat, biojätteiden haitallisen suuri osuus sekajätteissä ja ilmastoasioiden myötä vetytalouden tarpeet ovat nousseet yhä enemmän keskusteluihin. Näistä keskustellaan kuitenkin aina erikseen ja eri alojen ryhmissä.  Keskustelu em. asioiden ratkaisemiseksi usein hajaantuu liian monille poluille, jolloin kokonaisuutta huomioivia ratkaisuja on vaikea saada etenemään.

Eräs tällainen mahdollisuus olisi biokaasu, josta puhuttaessa seuraava asia keskusteluissa on lähes aina autot ja biokaasu niiden polttoaineena. Tässä asia menee ensimmäisen kerran harhaan. Biokaasun valmistuksen kallein osuus on jalostaa se polttoaineeksi. Oletus keskittyy ainoastaan biokaasun käyttöön liikennepolttoaineena, joka kuitenkin ei enää ole lainkaan tärkein biokaasun käyttövaihtoehto.

Tässä listaa biokaasun ja sen valmistusprosessin tuomista muista hyödyistä:

• biokaasutuotannon mädätejäännös on hyvä ja ravinnepitoinen raaka-aine lannoitteille
  • maanviljelyn tarvitsemien lannoitteiden osalta omavaraisuus paranee
• biokaasu voi toimia vedyn raaka-aineena, jonka prosessin yhteydessä sen hiili saadaan talteen ja hallitusti jatkokäyttöön
  • hiilipäästöt alenevat merkittävästi
• teollinen käsittely ja prosessointi sekä maatalouden että muun yhteiskuntabiojätteen osalta jakaa biojätteen sisältämät ravinteet laajempaan hyötykäyttöön koko maassa
  • kiertotalous ja resurssitehokkuus paranee

Teknologia kehittyy nopeasti ja tämä avaa jatkuvasti uusia keinoja reagoida nykyajan haasteisiin. Mm. puhtaaseen energiaan (mm. tuulivoimaan) tehdyt merkittävät investoinnit ovat viemässä vetyteknologiaa vahvasti eteenpäin kun elektrolyysin vaatimaa puhdasta energiaa alkaa olla runsaasti tarjolla. Suomi on energiantuotannon osalta jo EU:n ”vihreimpiä” maita ja tuo asemamme näyttää vain vahvistuvan kun seurataan uutisia investoinneista tuulienergiaan. Suomessa tarjolla olevan energian ilmastoystävällisyys ja vakaa yhteiskunta houkuttelevat tänne teollisuuden investointeja.

Vetyyn liittyvät uudet tuotantoteknologiat mahdollistavat hiilen talteenoton maa- ja biokaasusta. Näin hiili saadaan hallitusti talteen eikä se karkaa biopolttoaineena käytön myötä hiilidioksidina ilmaan. Sen sijaan vedystä ja teollisuuden CO2-päästöistä voidaan valmistaa hiilitaseeltaan merkittävästi puhtaampia polttoaineita, jotka käyvät nykyisiin polttomoottoreihin.

Mutta edelleen on mahdollisuuksia parantaa. Ympäristöasioissa puhutaan usein kiertotalouden ratkaisuista ja sen myötä resurssitehokkuudesta. Olemassa olevien resurssien käyttöä tulee koko ajan parantaa – ts. käyttää jo käyttöönotetut raaka-aineet mahdollisimman monta kertaa uudelleen ja uudelleen. Eikä päästää karkuun, kuten ravinteita mereen tai hiiltä hiilidioksidina ilmaan.

Ravinnon tuotannon kannalta maanviljelijän pellon tulisi pysyä hyvin tuottavana ja siitä ei saisi päästä ravinneylivuotoja vesistöihin. Myös pellon maa-aineksen tulisi pysyä viljelyn kannalta hyvässä kunnossa ja tuottavana.

Biojätemäärät

Suomessa muodostuu vuosittain lähes 20 miljoonaa tonnia tuotantoeläinten lantaa, noin 1,5 miljoonaa tonnia maatalouden ylijäämänurmia ja yhteensä yli 2 miljoonaa tonnia erilaisia yhdyskuntien ja teollisuuden orgaanisia lietteitä, jätteitä ja sivuvirtoja (Lähde: Suomen Biokierto ja Biokaasu ry). Suuren määränsä ja ravinnepitoisuutensa vuoksi nämä biomassat ovat keskeisiä ravinteiden kierrätyksen kannalta.

Biojätteiden kierrätystä ja sen myötä biokaasutusta tulisi lisätä Suomessa. Nykyään kotitalouksien biojätettä menee liikaa sekajätteeseen, missä se aiheuttaa lisäenergian tarvetta sekajätteen poltossa. Oikeassa paikassa – biokaasuprosessissa -  se olisi lisäresurssi, josta syntyy useita hyödynnettäviä tuotteita.

Mitä pitäisi tehdä?

Lyhyt vastaus on siis, että pitää investoida uusiin biokaasulaitoksiin tai laajentaa nykyisiä. Valtionyhtiö Gasum on investoimassa Ruotsiin uusia biokaasulaitoksia ja kannustaisin kyllä Gasumia investoimaan Suomeenkin. Näillä investoinneilla olisi selviä positiivisia vaikutuksia lannoitteiden omavaraisuuteen, ravinnepäästöjen vähentämiseen ja ilmastoystävälliseen energiatuotantoon (=vety + hiilen talteenotto). Em. tekijät vaikuttavat myös Suomen huoltovarmuuteen ravinnontuotannon ja energiaomavaraisuuden myötä.

Em. asiat kuuluvat usein eri ministeriön sektoreihin ja sen vuoksi näiden aiheiden käsittely tässä esitetyllä tavalla on hankalaa. Asiat siiloutuvat ja tehtävien päätösten perusteet jäävät liian kapea-alaisiksi.

Asiaa kannattaa siis myös miettiä mm. biokaasulaitoksen kautta – mitä hyötyjä se toisi eri sektoreille. Biokaasulaitos on erinomainen biojätteiden kierrätysprosessin osa, josta nykyisen vetyteknologian myötä saadaan aiempaa selvästi enemmän hyötyjä kuin vielä muutama vuosi sitten.

Martti Hintikka  

dipl.ins.